KKO:2025:3 Urakoitsija oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 30 §:n mukaisesti vastuussa virheestään takuuajan jälkeen
Urakoitsija ja tilaaja olivat tehneet vuonna 2010 urakkasopimuksen 72 huoneistoa käsittävän kerrostalon käyttövesiputkien uusimisesta. Sopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998.
YSE 1998 -ehtojen 29 §:n mukaan urakoitsijan takuuajan pituus on lähtökohtaisesti kaksi vuotta. YSE 1998 -ehtojen 30 §:ssä on määrätty urakoitsijan takuuajan jälkeisestä vastuusta, joka kestää kymmenen vuotta rakennuskohteen vastaanottamisesta tai käyttöönotosta.
Urakka valmistui 2011 ja takuuaika päättyi 2013. Vuonna 2017 yhdessä huoneistossa havaittiin vesivuoto allaskaapin sisällä olleen käyttövesiputken liitoksesta. Kyseisen huoneiston lisäksi myös muita rakennuksen huoneistoja ja rakenteita on vahingoittunut veden valuttua käyttövesiputken tiivistämättä jääneen läpiviennin kautta seinän sisälle hormirakenteisiin. Asiassa oli riidatonta, että tilaaja ei ole voinut kohtuuden mukaan havaita läpivientien tiivistysten virheitä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.
Korkeimmassa oikeudessa oli arvioitavana se, onko virhe käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä, aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä.
YSE 1998 -ehtojen 30 § rajoittaa urakoitsijan vastuuta takuuajan jälkeen havaituista virheistä. Urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. YSE 1998 -ehdoissa ei ole lähemmin määritelty, mitä laiminlyönnin törkeydellä niissä tarkoitetaan.
Korkein oikeus ratkaisussaan totesi, että arvioitaessa urakoitsijan laiminlyönnin törkeyttä yhdeksi lähtökohdaksi voidaan ottaa urakoitsijan urakkasopimuksen mukainen suoritusvelvollisuus sekä se, kuinka paljon urakoitsijan virheellinen menettely on poikennut asianmukaisesta urakkasuorituksesta. Asianmukaisuuden arvioinnissa on korkeimman oikeuden mukaan otettava huomioon muun muassa urakoitsijaa velvoittava lainsäädäntö ja muut määräykset, urakoitsijan työsuoritusta koskevat sopimusmääräykset sekä hyvä rakennustapa. Viime kädessä kysymys on tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista.
Urakassa oli tullut noudattaa muun muassa rakentamismääräyskokoelman vesi- ja viemärilaitteistoja koskevan osan D1 määräyksiä ja ohjeita sekä LVI-työselostusta. Korkein oikeus totesi, että näiden mukaisesti läpivientien tiivistäminen on ollut olennainen osa käyttövesiputkien uusimista koskevaa työsuoritusta.
Vesivahingon jälkeen laaditun korjaustarveselvityksen mukaan käyttövesiputkien läpivientien tiivistys oli ollut puutteellinen 52 huoneistossa, tiivistystä ei voitu tarkistaa 18 huoneiston osalta ja tiivistys oli kunnossa kahdessa huoneistossa.
Korkein oikeus katsoi, että ottaen huomioon, että urakoitsija oli rikkonut urakkasopimusta menettelemällä rakentamismääräyskokoelman määräysten ja ohjeiden sekä LVI-työselostuksen vastaisesti ja virhe on toistunut useissa huoneistoissa, urakoitsijan suoritus on selvästi poikennut siitä, mitä ammattitaitoiselta ja huolellisesti toimivalta urakoitsijalta voidaan edellyttää. Vahingonvaara on ollut ilmeinen.
Korkein oikeus katsoi, että urakoitsijan suorituksessaan tekemä käyttövesiputkien läpivientien tiivistämistä koskeva virhe oli siten aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä.
Olemme juridisena tukenasi niin takuuajan jälkeistä vastuuta koskevissa asioissa kuin muissakin oikeudellisissa ongelmatilanteissa. Ole rohkeasti yhteydessä!